sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Yalan kansallispuisto kuvina | Sri Lanka

Ihanaa, kuvapostauksen vuoro Sri Lankasta! Salaa haaveilen siitä, että jonain päivänä kuvaustaitoni nousisivat sellaiselle tasolle, että kuvat ottaisivat suuremman vallan blogistani. Itse kun ihailen yli kaiken kauniita, kekseliäitä ja laadukkaita valokuvia. Tällä hetkellä mun kuvien taso on vahvasti riippuvainen muun muassa kuvauskohteesta, jona Yalan kansallispuisto Kaakkois-Sri Lankassa oli muuten oikee herkku. Annankin nyt kuvien puhua puolestaan, olihan safari nimenomaan visuaalinen kokemus.



Yala on Sri Lankan kansallispuistoista ehkä se tunnetuin tai ainakin vierailluin, mutta toisin kuin osa kuvistani antaa ymmärtää, suurin osa ajasta ajeltiin jeepillämme ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. Safarikuskit puhalsivat kuitenkin sen verran yhteen hiileen, että vinkit lensivät luurista toiseen aina, kun joku harvinaisempi eläin oli onnistuttu bongaamaan. 

Meillä kävi uskomaton tuuri, kun nähtiin edes vilaukselta leopardi. Leopardit pysyttelevät yleensä etäällä jeepeistä ja välttelevät päivän kuumimpana aika liikkumista muutekin. Kello oli ehkä kahdeksan tai yhdeksän aamulla, kun kuljettajamme yhden puhelun päätteeksi iski tallan kirjaimellisesti pohjaan ja me ystäväni kanssa katsottiin toisiamme vähän kummastuneina. Syy selvisi, kun päästiin jeeppijonon perään. Leopardihan se siellä pusikossa laiskasti askelsi selkä kissamaisen kaarella. Vau. Menin niin sekaisin että yritin ottaa kuvaa katsomatta kameraan. Ei hyvä. Onneksi ystäväni sai napattua yhden onnistuneen kuvan, kaikki kunnia hänelle siitä.

Uskoisin, että bongasimme Yalassa yli kaksikymmentä eri eläinlajia, joita en ole koskaan ennen nähnyt luonnossa. Elefantti, leopardi, vesipuhveli ja villisika olivat suurimmat nisäkkäät, joita päästiin näkemään, mutta muhun teki vaikutuksen erityisesti (rakastamieni elefanttien lisäksi) pienet ja suuretkin värikkäät linnut, joita näkyi ympäri kansallispuistoa puiden oksilla ja taivaalla lentelemässä. Hyvä opas on täällä kullan arvoinen - monikohan lintu meiltä olisi jäänyt näkemättä, jos opas ei olisi niitä meille bongannut? En edelleenkään ymmärrä, miten tyyppi saattoi nähdä täysin vihreän linnun vihreiden lehtien seassa tai huomata elefantin takajalan kymmenien metrien päässä pusikossa.

Me maksettiin koko päivän safarista 10 000 rupiaa, eli noin 60 euroa sisältäen sisäänpääsymaksun Yalaan, oman jeepin, kuskin ja aamiaisen sekä lounaan. Halvempia/lyhyempiä vaihtoehtojakin olisi ilmeisesti löytynyt, mutta päätettiin buukata oma safarimme meidän airbnb:n kautta, kun sitä aiemmat vieraat niin kovasti kehuivat. 

Ja tyytyväisinä illan päätteeksi kavuttiin koko päivän istumisen ja vessattomuuden aiheuttamasta nestehukasta seurauksena olleiden turvonneiden jalkojemme kanssa jeepistä ulos. Siis oikeasti, eikö kansallispuistoon voisi rakentaa vessoja edes johonkin? Että vois hyvin mielin juoda vettä kun lämmöt huitelee kolmenkympin yläpuolella. Tää vessattomuus on Yalalle iso miinus, mietin vaan, että onko ihan normaalia, ettei puistoissa ole saniteettitiloja? Entäs viikon safarilla vaikka Afrikassa? 

Silti päivä Yalassa oli mun unelmien täyttymys. Eläimiä on upeaa katsella luonnossa. Ihailla norsua, joka kärsällään repii puusta lehtiä ja kuljettaa ne söpösti suuhunsa kerta toisensa jälkeen. Tai ottaa tuijotuskilpailu vesipuhvelin kanssa. Ihmetellä, miten tulipääsepän sulkapeite voi olla niin täydellisen värikäs. Luonto on ihmeellinen, samoin tää meidän tellus. Tän päivän jälkeen haluun taas tehdä vähän parempia valintoja luonnon hyvinvoinnin eteen. Kun niin se taitaa olla, että mitä enemmän me maapallolle annetaan, sitä enemmän se meille antaa takaisin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti