lauantai 23. syyskuuta 2017

Mun Madrid

Lähdin Vantaan Ilolasta Madridiin aikalailla tasan 11 vuotta sitten. Tämä oli 19-vuotiaan räkänokan ensimmäinen todellinen maailmanvalloitusyritys, josta olin haaveillut jo vuosia. Kaverit muuttivat Pukinmäkeen, minä Madridiin.



Lopulta Madridissa vierähti aikaa kolmisen vuotta, ja tuona aikana rakastin kaupunkia joka aamu herätessäni yhä enemmän. En kuitenkaan jäänyt Madridiin loppuiäkseni, elämä tarjosi jotain muuta. Kolmen vuoden jälkeen nousin koneeseen viimeisen kerran Barajaksen lentokentällä ja sanoin hyvästit koko Espanjalle lähes vuosikymmeneksi. 

Hei, ihan järjetöntä vältellä maailman parhaaseen maahan ja ihanimpaan kaupunkiin matkustamista kaikki nää vuodet! No, en oikeastaan suoranaisesti vältellyt Madridiin paluuta, matkakohteita kun on riittänyt tungokseksi asti ja aika vain ei ole ollut kypsä. Mutta kaksi viikkoa sitten, Vallecasin kukkuloilla auringonlaskussa kalimotxoa (punaviiniä kokiksella lantrattuna, toim. huom) muovimukista litkiessäni kuitenkin jouduin myöntämään itselleni olleeni vähän urpo. Madrid on ihana, Espanja on ihana. 

Ajattelinkin nyt listata joitakin omista Madridin suosikeistani tähän postaukseen. Osa on suurelle yleisölle tuttuja, osa ehkä ei. Lähdetään mun Madridiin!






La Latina

La Latinan alue levittäytyy Plaza Mayorilta luoteeseen. La Latina on tunnettu hyvästä tunnelmastaan, kymmenistä ja kymmenistä tavernoistaan sekä sunnuntaisin järjestettävistä Rastron markkinoista. Mun mielestä ihaninta La Latinassa on kuitenkin sen tarjoama nopea pakoreitti pois keskustan hälystä ja suloiset pikkukadut, joilla haahuilu saa kameran laulamaan ja niskan lievään jumiin, kun bongailee toinen toistaan söpömpiä parvekkeita kukkaistutuksineen. 

La Latina on tunnettu myös turistien keskuudessa, mutta mitä kauemmaksi keskustasta kävelee, sitä aidommaksi tunnelma muuttuu. Madrid on muuten siitä mahtava kaupunki, ettei se oikeastaan koskaan tunnu liian turistiselta - se on aivan liian espanjalainen ollakseen kansainvälinen.

La Latinassa sijaitsee myös erinomainen perinteisiä espanjalaisruokia tarjoava vegaaninen taverna El Perro Gamberro (Segovia 16), jossa söimme ehdottomasti reissun parhaan aterian. Iso suositus chorizolle ja kuorukoille (croquetas).




Barrio de las Letras & Plaza Santa Ana

Tässä toinen suosikkini kaupungin keskustassa. Tänne halusin palata heti ekoina päivinä - tinto de verano Santa Anan aukiolla, kyllä kiitos! Calle de las Huertas on Barrio de las Letrasin, eli kirjainten korttelin keskeisin katu, jolta löytyy ravintoloita ja tavernoja vieri vieressä. Suosikkini aikoinaan oli kuitenkin Calle de Jesúksella nököttävä taverna Los Gatos, jonka interiööri ei voisi kastilialaisempi olla (kuvaa mulla ei valitettavasti ole)



Cuatro Caminos & Mercado de las Maravillas

Madridin tunnetuin kauppahalli lienee nykyään San Antónin halli Chuecassa. Kävin siellä tällä reissulla ensimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, etten samanlaisessa siistissä ja sliipatussa kauppahallissa ole Madridissa koskaan ennen käynyt. 

Cuatro Caminos Madridin pohjoisosassa on värikäs ja raffi asuinalue, jota asuttavat sulassa sovussa kantaespanjalaiset sekä maahan sen rajojen ulkopuolelta muuttaneet. Cuatro Caminos ei ole Madridin maalauksellisimpia kaupunginosia, mutta se on ihmisten kaupunginosa. Parasta täällä ovat pienet kivijalkaputiikit - sukkakaupat, kenkäkaupat, rautakaupat ja leipomot vieri vieressä - sekä Mercado de Maravillas -kauppahalli, jossa allekirjoittanut silloin vuosikymmen sitten teki viikottaiset ostoksensa (paitsi mozzarellan hain Lidlistä. Se maksoi muistaakseni 39 senttiä paketti). Täällä turskat ja makkarat ovat ihan ronskisti tiskissä, ja jokaisella kojulla omat hittituotteensa. 

Cuatro Caminos ei ole nähtävyys, siellä täytyy ottaa myös muut aistit mukaan aitoon madridilaislähiön tunnelmaan päästäkseen.






Templo de Debod 

Templo de Debod on Egyptin Madridille lahjoittama temppeli hieman Plaza de Españalta koilliseen. Temppeli on päiväsaikaan aika neutraalin näköinen, mutta iltavalaistuksessa kaunis. Paikka ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini itse temppelin vuoksi, vaan sitä ympäröivän puistoalueen takia. 

Temppelin ympärille avautuva Parque de la Montaña on mielestäni Madridin tunnelmallisin puisto. Kaupunkilaisperheet koirineen, eläkeläispariskunnat kiiltävine kenkineen sekä nuoret bändipaitoineen ja Mahou-tölkkeineen kokoontuvat puistoon etenkin illansuussa, kun aurinko alkaa painua mailleen puiston laitamilla. Tämä on ehdottomasti paras paikka viettää siestaa kaupungissa!






Lavapiés

Kymmenen vuotta sitten Lavapiésin maine oli vähintäänkin kyseenalainen. Siellä järjestettiin underground-bileitä, joiden keskeytyminen poliisin vierailuun pääsi usein otsikoihin. Nykyään Lavapiés on muodikas kaupunginosa, jonne edulliset toimitilavuokrat ovat vetäneet uusia pienyrittäjiä niin ravintola-alalle kuin putiikinpitäjiksikin. 

Minä hengailin alueella kunnolla ensimmäistä kertaa vasta tällä reissulla. Kävimme testaamassa La Encomiendan (Encomienda 19) sunnuntaibrunssin (hyvää!), sekä istumassa iltaa intialaisen ruoan äärellä. Lavapiés on todella monikulttuurinen, ja jos tapakset alkavat tulla korvista ulos (en usko!), niin tänne kannattaa suunnata halvan etnisen ruoan perässä. Lavapiésin kadut ovat yhtä kapeita ja kauniita kuin naapurissa La Latinassa, mutta yleisilme on astetta kovempi grafitteineen ja pientä pintaremonttia kaipaavine julkisivuineen.   




Cerro del Tío Pío

Cerro del Tío Pío (metro Portazgo) tunnetaan myös nimellä Parque de las siete tetas, eli seitsemän tissin puisto. Puiston seitsemältä kukkulalta avautuu henkeäsalpaava näkymä Madridin ylle aina sitä reunustaville vuorille asti. Tämä on yksi Madridin parhaiten säilyneistä salaisuuksista! 

Puistossa iltaa istuvat lähinnä lähialueiden perheet ja ystäväporukat, eikä suuri yleisö ole paikasta tainnut edelleenkään innostua. Istuessani supertyytyväisenä kalimotxo kädessäni auringonlaskua odotellen yhdellä kukkuloista, loin katseita ympärilleni ja skannasin oikeastaan koko Madridin populaation syvimmän olemuksen sellaisena, kuin sen opin itse aikoinaan tuntemaan. Fudisfaneja (Rayo Vallecanon peli oli alkamassa läheisellä stadionilla), kantaespanjalaisia ja lattariperheitä, nauravia lapsia ja viimeisen päälle laittautuneita teinejä monikulttuurisissa kaveriporukoissaan. Vaikka Madrid on yli kolmen miljoonan asukkaan kaupunki, täällä kaikki tuntuvat tuntevan toisensa. Ja vaikka elämä Madridissa on välillä kovaa, oon aika varma siitä, ettei kovinkaan moni puistossa tuona iltana istuva haluaisi vaihtaa tätä auringonlaskua lopullisesti mihinkään muuhun. Eihän minunkaan pitänyt tehdä niin.



Toki Madridissa on muitakin kivoja paikkoja, kuten Malasañan alue ja Retiron puisto. Olisin halunnut lisätä tähän kirjoitukseen myös vanhan asuinalueeni Puerta del Ángelin, koska se on mulle niin rakas. Jätän nostalgiat nyt kuitenkin tähän, enkä tuhlaa kenenkään aikaa neuvomalla paikkoihin, joissa ei oikeasti ole pahemmin nähtävää. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että madridilainen lähiö voittaa helsinkiläisen lähiön mennen tullen.